Meto Lapin jäsenet Itävallassa

 

Meto Lapin perinteinen opintomatka suuntautui tänä vuonna Itävaltaan, jossa saimme tutustua sekä paikalliseen kulttuuriin, että metsätalouteen. Metsämiesten säätiön tukemalle matkalle osallistui kaikkiaan 31 jäsentä.

Meto Lapin opintomatkojen suosio on kasvanut jäsenistön keskuudessa ja tämä näkyi tänä vuonna ilmoittautumisissa konkreettisesti. Matka täyttyi muutamassa päivässä ja halukkaita olisi ollut vielä tulossa lisääkin. Valitettavasti kaikki eivät tänä vuonna mahtuneet mukaan matkalle, mutta toivottavasti seuraavalla kerralla onnistaa nyt ulos jääneitäkin.

Matkaan lähdettiin 13.9. aamukoneella Rovaniemen lentokentältä ja Helsinki-Vantaalla suoritetun koneenvaihdon jälkeen saavuimme Wienin kansainväliselle lentokentälle jo aamupäivällä. Lentokentällä herra Thomas Baschny toivotti meidät tervetulleeksi.

Koska matka alkoi perjantaina 13. päivä, tietysti oli myös kommelluksia matkassa. Bussiyhtiö oli lukenut väärin ryhmämme osallistujamäärät ja oli lähettänyt liian pienen bussin meidän käyttöömme. Tilannetta selviteltiin hetki, jonka jälkeen osa ryhmästä ja matkatavarat pakattiin bussiin ja loput lähtivät junalle. Lopulta sekä bussilla lähteneet, että junailijat olivat kuitenkin lähes samanaikaisesti ensimmäisen vierailukohteen, eli Elämän ministeriön, ovella. Elämän ministeriö vastaa lähes kaikesta luontoon, metsiin, ilmaan ja vesistöihin liittyvästä. Ministeriö on myös Herra Thomas Baschnyn työpaikka. Hän vastaa mm. nuorisolle annettavasta metsäkasvatuksesta.

Ministeriössä saimme aika hyvän tietopaketin Itävallan mm. metsätaloudesta, metsien omistajuudesta ja metsien käyttöön liittyvistä haasteista. Ministeriöstä nälkäinen ryhmämme siirtyi lounaalle Wienin vanhaan kaupunkiin ja ensimmäiset scnizhelit tuli maisteltua samalla kertaa. Ruokailun jälkeen oli vuorossa opastettu kiertokävely vanhassa kaupungissa ennen lähtöä kohti majapaikkaa. Matkalla majapaikkaan selvisi että majoittuisimme kaikkiaan kolmessa eri majatalossa. Tämä tuli kaikille yllätyksenä, mutta ilman isompia mutinoita kaikille löytyi kuitenkin huone.

14.9.

Aamulla lähdimme bussilla kohti Alppeja. Matkalla kävimme tutustumassa mm. paikalliseen lämpövoimalaitokseen, johon osakkaat toimittavat tarvittavan hakkeen omista metsistään. Voimalaitoksen tuottama lämpö lämmittää mm. paikallisia kouluja ja sairaalaa.

Seuraavana pääsimme sitten näkemään metsätaloutta Alpeilla. Tuli sellainen olo, ettei Suomessa ole jyrkkiä paikkoja olemassakaan, kun bussi mutkitteli ylös vuoristoteitä. Mutta niin vain myös metsätalous oli voimissaan Alppien rinteilläkin. Menetelmät olivat hieman poikkeavat suomalaiseen puunkorjuuseen nähden. Metsurien kaatamat puut vinssattiinkin tien varteen vaijerivinssin kanssa, josta ne sitten ajetaan alas sahoille ja sellutehtaille.

Päästyämme alas pysähdyimme hetkeksi paikallisen metsästäjien talon pihalle nauttimaan virvokkeista, joita isännät meille tarjoilivat. Talo oli metsästysoikeuden vuokranneen henkilön täysin kunnostama. Upea paikka.

Kuten Suomessakin, metsästys on maan omistajuuteen perustuvaa ja maan omistaja päättää kuka hänen maillaan metsästää ja myös kuinka paljon siellä metsästetään. Toiset maanomistajat pitävät korkeaa riistakantaa yllä, kun taas toiset arvostavat enemmän metsän kasvua.

Alppivierailun jälkeen kävimme tutustumassa Waidhofen/Ybbsin kaupunkiin. Kaupungissa oli mm. vanha linna, joka oli aiemmin toiminut metsäkouluna. Kaupungin laidalla sijaitsi luontokeskus, joka oli meidän seuraava vierailukohde. Luontokeskus oli suunniteltu pääasiassa lapsia ajatellen, mutta myös aikuisille kiinnostava vierailukohde kuitenkin. Luontokeskuksen reitin varrelle oli suunniteltu opettavaisia rasteja ja lisäksi reitillä pääsi näkemään erilaisia eläimiä. Pääsimme näkemään mm. Ilveksen, susia, pöllöjä, saksanhirvia, aaseja, kanoja, alpakoita ym. eläimiä. Lintuhäkkien erikoisuus oli se, että kävelyreitti kulki häkin sisäkautta. Samoin kotieläinten luo pääsi aivan vapaasti. Jostain syystä reitti ei kuitenkaan kulkenut susien tai ilveksen häkkien kautta..

Ilta vierähti luontokeskuksen päärakennuksen suojissa hyvän ruoan ja juoman merkeissä.

15.9.

Aamupalan jälkeen meidät vastaanotti herra Hatchek. Hatchek omistaa yksityismetsätalousyrityksen joka  omistaa reilut tuhat hehtaaria metsää alueella. Lisäksi hänellä on Wienissä kiinteistöbisnestä. Tila on siirtynyt vuonna 1932 hänen sukunsa omistukseen, jolloin hänen isoisänsä osti kyseisen tilan.

Kiertelimme metsätilalla ja pysähdyimme erilaisilla kohteilla, joissa meille selostettiin mitä kohteilla on tehty ja mitä niille tehdään seuraavaksi. Kävimme myös katsomassa menneiden vuosien ”opintomatkalaisten” edesottamuksia. Tilan työntekijät olivat 1900 –luvun alkupuolella vierailleet Kanadassa ja tuoneet mukanaan douglaskuusen siemeniä. He olivat kylväneet siemenet tilaa halkovan tien reunoille ja nyt paikalla kasvoi 50-metrisiä puita. Herra Hatchek kertoi että heidän tarkoituksensa on antaa puiden kasvaa ja näyttää mihin luonto pystyy, kun sille annetaan aikaa. Tulevat sukupolvet sitten näkevät lopputuloksen.

Lounaan jälkeen sanoimme herra Hatchekille hyvästit ja jatkoimme matkaa. Yllätykseksemme Thomas vei meidät paikallisen pormestarin kotiin. Hänellä on todella kaunis koti kauniilla paikalla. Pormestari tekee pormestarin töitä oman työn ohella ja hän onkin pääasiassa maanviljelijä. Tyypillisellä Itävaltalaisella maatilalla on peltoa ja kymmenisen hehtaaria metsää. Kävelimme hänen tilojen kautta erittäin viihtyisää metsäpolkua pitkin naapurissa sijaitsevalle tilalle, josta nousimme bussiin ja siirryimme Krenniin majataloomme päivälliselle ja pienimuotoiseen iltaohjelmaan, jossa kiittelimme kovasti Thomasia ja hänen kumppaneitaan järjestelyistä.

16.9.

Aamulla aikaisen herätyksen jälkeen lähdimme kohti Wienin lentokenttää. Aikainen herätys johtui ruuhkan pelosta, joka olisi saattanut odottaa Wienin kohdalla. Onneksemme emme kuitenkaan juuttuneet ruuhkaan vaan pääsimme onnellisesti lentoasemalle. Lentokentällä oli mukavasti aikaa kierrellä liikkeitä ja ostella tuliaisia ennen lentoa.

Illalla kuuden maissa laskeuduimme Rovaniemelle ja näin sai jälleen yksi opintomatka päätöksen.

Kiitokset kaikille mukana olleille. Parin vuoden päästä on sitten seuraava jäsenmatka.

Terveisin

Juri Laurila, matkanjohtaja