METO LAPIN JÄSENMATKA PUOLAAN 2.-5-9.2011

MATKAPÄIVÄKIRJA

Perjantaina 2. syyskuuta kokoontui kirjava joukko Lapin metsäammattilaisia Rovaniemen lentoasemalle heti aamutuimaan. Isommitta kommelluksitta selvisimme lentokoneeseen, mitä nyt yksi matkalainen oli ottanut epähuomiossa poikansa passin ja joutui vielä hakemaan sen keskustasta. Matkaan kuitenkin lähti koko 31 hengen porukka, joka oli matkaan ilmoittautunutkin. Tunnelma oli odottavan jännittynyt, mutta jännitys alkoi karista jo Helsinki-Vantaan lentokentällä, jossa vaihdoimme Varsovan koneeseen.

Suomen parhaimmisto odottamassa lentoa!

Laskeuduttuamme Varsovaan, oli kaikilla matkanjohtajaa myöten hieman epävarmuutta siitä, mistä löytäisimme matkatavarat ja oikean oven ulos. Ne kuitenkin lopulta löytyi ihan kivuttomasti. Ulkona meitä odotteli univormuun pukeutunut nuorimies, joka ei ennakkotiedoista poiketen kantanut lappua, josta hänet olisimme tunnistanut. Puvusta kuitenkin tunnistimme hänet metsäammattilaiseksi, joten matka pääsi jatkumaan muutaman tarkastuslaskennan jälkeen. Oppaamme ei osannut juurikaan puhua englanniksi, eikä meistäkään löytynyt ketään puolaa puhuvaa, joten kommunikaatio oli hieman haastavaa. Hän sai meidät kuitenkin opastettua bussiin, joka vei meidät Puolan Metsähallituksen Varsovan aluedirektoraatin toimipaikkaan Wyszkówiin, joka sijaitsi noin 60 kilometriä Varsovan ulkopuolella.

Wyszkówin aluetoimisto

Totesimme, että piha-alue oli todella siisti ja että työpaikan miljöö oli viimeisen päälle edustava. Saimme majoittua heidän vierastaloon, josta ei myöskään löytynyt moitteelle sijaa. Majoituttuamme meitä odotti lounas, jossa oli tarjolla schnizeleitä, eli suomalaisittain paneroitua kalaa ja paneroitua porsaanlihaa. Jouduimme tämän jälkeen näkemään nälkä melkein pari tuntia ennen kuin meitä odotti virallinen illallinen..

Kun saavuimme saliin, johon virallinen illallinen oli katettu, saimme haukkoa henkeämme. Niin hienosti oli pöytä laitettu. En edes yritä kertoa mitä kaikkea pöydässä jo odotti, mutta ruokalajeja oli varmasti ainakin parikymmentä. Illan isäntänä meillä toimi Varsovan aluedirektoraatin johtaja, herra Wojciech Fonder ja lisäksi Varsovan yliopiston professori Piotr Maria Paschalis-Jakubowicz, Wyszkówin metsäalueen johtaja Waldemar Żmijewski , Wyszkówin apulaisjohtaja Wojciech Kwiatkowski, Ostrów Mazowieckan metsäalueen johtaja Piotr Uścian-Szaciłowski  ja tietysti aivan ihana Tiedotusjohtaja Dorota Spojda, jota saamme kiittää koko upean matkan toteutumisesta. Virallisten puheiden ja maljan jälkeen saimme luvan syödä vapaaseen tahtiin. Aluksi herran tai univormun pelko aiheutti pientä epävarmuutta, mutta hyvin pian muodollisuudet jäivät, kun isännätkin alkoivat vapautua(ehkä vodkan ansiosta!?). Illan kohokohta oli ehdottomasti saliin rituaalien saattelemana kärrätty kokonainen villisika, joka oli todella herkullista. Hieman alkoi harmittaa ne aikaisemmat schnizelit, jotka vielä vatsaa täyttivät. Ilta meni rattoisasti syöden ja juoden pöydän antimia. Keskustelukin alkoi alkukangertelun jälkeen sujua isäntien kanssa. Joillakin meinasi mennä aivan puolaksi puhumiseksi, kun herra Wojchiec Kwiatkowski maistatti omia aikaansaannoksiaan. Paikallisilla metsämiehillä on harrastuksena tehdä omia viinasekoituksiaan luonnon antimista. Näiden juomien valmistuksesta he voivat jutella tuntikausia ja se asiantuntemus maistui myös juomissa.

Isäntämme johtaja Wojciech Fonder(keskellä), professori Piotr Maria Pachalis-Jakubowicz(oikealla) ja tiedotusjohtaja Dorota Spojda (vasemmalla).

Juhlaillallinen oli erittäin runsas tarjonnaltaan..

Aamulla saatuamme informaatiopaketin Wyszkówin metsätaloudesta, lähdettiin sitten tutustumaan maastoon  ja ensimmäisenä kohteenamme oli lehtikuusen siemenkasvatusalue. Lehtikuusia ei Varsovan alueella näkynyt kovin paljon ja enimmäkseen metsät olivatkin mäntyvaltaisia. Hieman ihmettelimme, että miksi männyt olivat niin mutkaisia. Syyksi meille kerrottiin, että Varsovan ympäristö on hyvin vetistä ja siksi puut kasvavat mutkaisiksi.

Seuraavaksi pääsimme tutustumaan myös metsänuudistamiseen tammella ja männyn luontaiseen uudistamiseen, joka poikkesi suomalaisesta käytännöstä siten, että siemenpuita oli huomattavasti vähemmän ja maan muokkaus toteutettiin erittäin paljon rajummilla keinoilla. Käytännössä maanmuokkaus suoritettiin kuten pelloilla, eli koko pinta oli käsitelty, eikä alkuperäistä kunttapintaa ollut näkyvillä. Maanmuokkausta puoltaa maanperän laatu, joka on hyvin hienorakenteinen. Kiviä jopa kyseltiin, että missä ne ovat, kun ei näy missään. Maalajin ongelma on veden läpäisykyky, joka aiheuttaa kuivuutta ja lisäksi se on melko ravinneköyhää.

Maastolounasta saimme nauttia paikallisen taimitarhan miljöössä. Taimet kasvatettiin riveissä peltomaisessa maassa, eikä pottitaimia näkynyt.

Kävimme myös Natura2000 alueelle lintujen ruoan kasvatusta varten perustettuun alueeseen, jossa oli linnuille tärkeitä hyönteisiä suosivia kasveja ja rakenteita. Lisäksi sinne oli kaivettu vesikuoppia ja tehty talviruokinta-alustoja. Alue oli tehty yksityisvaroin kompensoimaan Natura2000 alueelle tehtyä tietä.

Ötökkätalo lintujensuojelualueella.

Majavat ovat rauhoitettuja Puolassa ja niiden pesiä hoidetaan ja suojellaan aktiivisesti monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Kävimme katsomassa majavapatoa, joka oli suhteellisen nuori, mutta monimuotoisuus patoaltaalla näkyi selvästi kasvistossa. Majavia emme ikäväksemme päässeet näkemään.

Majavapato.

Ja koska tässä vaiheessa lounaasta olikin jo aikaa miltein pari tuntia, oli vuorossa jälleen ruokaa.. Sen jälkeen olikin aika käydä hieman ostoksilla kyläkaupassa ennen matkan jatkumista.

Pitkäksi venyneeseen päivään sisällytettiin vielä riistanhoitoa Olgierd Jabłońskin opastuksella. Enimmäkseen alueen riista koostui villisioista, peuroista ja kauriista, joita varten oli tehty riistapeltoja. Nämä riistapellot olivat luonnollisesti varustettu korkeilla ampumatorneilla, jotta metsästys olisi turvallista. Metsästys tapahtui joko yksin kyttäämällä tai porukkapyyntinä ketjuissa. Ajometsästyksessä käytettiin koiria apuna.

Vielä ennen bussin suuntaamista Varsovaan kävimme tutustumassa puiden mittaamiseen ja myyntiketjuun, sekä metsästjiä varten rakennettuun hulppeahkoon kartanoon.

Varsovassa majoituimme hotelli Grand Mercuryyn. Hotelli oli tasokas, enkä kuullut että kenelläkään olisi ollut mitään moitittavaa hotellista tai sen palveluista.

Sunnuntaina ohjelmassa oli opastettu kiertoajelu Varsovassa, jossa tutuiksi tuli mm. Chopinin puisto ja yliopiston kirjasto, sekä uudelleen rakennettu vanha kaupunki, jonka saksalaiset tuhosivat lähtiessään Varsovasta toisen maailmansodan jälkeen. Illalla Meto Lappi tarjosi osallistujille illallisen, jonka jälkeen osa lähti tutustumaan Varsovan yöelämään Dorotan opastuksella.

Maanantaina oli sitten paluu Suomeen ja Rovaniemelle. Muuten kaikki meni mainiosti, mutta Finnair päätti juoksuttaa meitä Helsinki-Vantaalla. Koneemme oli hieman myöhässä ja jatkolento odotteli meitä. Varsovan kone rullasi melkein Rovaniemen koneen viereen, mutta meidät vietiin bussilla toiseen päähän terminaalia, josta puolijuoksulla mentiin sitten terminaalin läpi takaisin..

Suuret kiitokset haluan esittää kaikille matkalla olleille, sillä harvoin on varmaan matkanjohtaja päässyt yhtä helpolla.

Juri Laurila, varapuheenjohtaja ja matkanjohtaja

Meto Lappi ry